Vähän kaikesta muusta ja sitten siitä, että miltä täällä näyttää

Koska minulla ei ole mukanani kameraa eikä toisaalta valokuvaukseen tarvittavaa intoakaan, joutuu valokuvia vähän odottelemaan. Siitä huolimatta olen päättänyt vähän kuvailla ympäristöäni, jotta ne ikään kuin henkisinä valokuvina korvaisivat edes hitusen oikeita valokuvia. (Lupaan kuitenkin pian pyytää lainaksi kameraa ja näpätä muutaman valokuvan, koska ihan tottahan se on; kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.)

Ensimmäisenä tehtäköön nyt selväksi että näkymät täällä ovat uskomattomia! Kun aamulla herää ja katsoo parvekkeelta ulos ei kerta kaikkiaan voi olla hymyilemättä. Kylä, jossa asumme sijaitsee maailman suloisimmassa pienessä laaksossa niin, että joka puolella näkyy vain vuoria. Niiden vuoksi aurinko nousee ja laskee täällä hitaasti.

Entäpä sitten luonto! Kasvistoa ja kasvilajistoa itsessäänkin on niin paljon enemmän. Puut täällä ovat todellakin kastanjoita, tammia ja vaahteroita. Pastellinväristen talojen pikku puutarhat ovat tulvillaan suuria ja värikkäitä kukkia ja marjapensaita. Hyvänen aika, täällähän kasvavat jopa viinirypäleet! Kävimme itse omin käsin poimimassa niitä Oman puutarhassa.

Ja on täällä eläimiäkin! Siilejä, fasaaneja ja oravia nyt totta kai näkyy tämän tästä, mutta minulle oli kokemus nähdä villikauris. Kävelimme myöhään illalla maissipellonpiennarta ja näimme kauempana loikkaavan kauriin kiiluvat silmät. Aina ennen olen ajatellut, että suomalaiset ovat jotenkin erityisen luonnonläheinen kansa mutta niin ovat kyllä itävaltalaisetkin. Luulen, että täkäläisen luonnon kauneus ja jylhyys estävät ihmisiä vieraantumasta luonnosta. Minusta on hienoa, että kun on tylsää, lähdetään vuorille vaeltamaan, pyöräilemään, laskettelemaan, pulkkailemaan, kesäpulkkailemaan tai hölkkäämään.

Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu siltä, kuin eläisin jossakin elokuvassa tai kirjassa. Eilen olimme messussa ja katolilaisia kun täällä ollaan niin kirkkoon mentäessä kastettiin sormet vihkiveteen ja tehtiin ristinmerkki. Jälkeenpäin menimme Marktplatzille jossa oli käynnissä kyläjuhlat. Kaikki olivat pukeutuneet nahkahousuihin ja dirndleihin ja kaikilla oli kaljatuopit kädessä ja yksi mies seisoi pöydällä ja soitti ALPPITORVEA! Siis kaikki on juuri niin kuin jossain lehtikuvassa paitsi että todellista!

Rakkaita terveisiä Suomi!