Koulua, koulua

Hei vain ja vihdoinkin paljon terveisiä koulusta!

Tänään aamulla oli herätys kello kuusi, sen jälkeen aamupala, eväät reppuun ja lähtö kaksikymmentä vaille seitsemän. Yllättävää minusta oli, että perheen äiti heräsi meitä noin puoli tuntia aiemmin, teki aamiaisen valmiiksi ja niin ikään myös lounaan korvaavat eväät. Olisihan tuo nyt meiltä itseltämmekin luonnistunut, minä olen kuitenkin 17, Gast-siskoni 16 ja Gast-veljeni 13. Mutta olen muutenkin huomannut, että asiat menevät täällä siinä mielessä jokseenkin eri tavalla. Meidän lasten ei edes odoteta tekevän juuri mitään kotitöitä, vaan perheen äiti tekee isän avustuksella kaiken. Senpä vuoksi äiti käykin töissä vain keskiviikosta perjantaihin, jotta ehtii tehdä kaiken. Itse asiassa perhe oli aivan hämmästynyt, kun kuuli, että minun äitini on ihan oikeasti opettaja, viisi päivää viikossa ja aamusta iltaan.

Koulumatkamme sujuu siten, että ensiksi kävelemme naapurintytön kanssa juna-asemalle. Ajamme junalla jonkin matkaa Gratweiniin, mistä lähtee koulubussi koululle. Koulubussissa on vain yksi varjopuoli; se on joka aamu niin täynnä, että joutuu oikeasti jännittämään, mahtuuko kyytiin. Monta kertaa olen ollut täysin puristuksissa väkijoukon keskellä.

Koulussa kävelemme heti kaikki portaat ylös, ja siellä on luokkamme; tummanruskeat kattoparrut, valkeat seinät ja kaunis näköala yli peltojen. Eväitä syödään aina milloin missäkin välissä ja tänään yhdellä tytöllä oli mukana viinirypäleitä omasta puutarhasta! Neljästä suomalaisesta kolme on samalla luokalla ja ainakin meidän meininkimme on melko rentoa. Saamme nimittäin valita aikalailla vapaasti, mille tunneille osallistumme. Lopun aikaa voimmekin istua alhaalla ja tehdä omia koulujuttujamme Suomeen.

Päivän hauska sattumus tapahtui tänään saksantunnilla, kun opettajamme halusi tietää, että mitä suomalaisella saksantunnilla tehdään. (Ja tämä todellakin oli suora käännös hänen sanoistaan!) Minä tietysti kerroin laveasti kuunteluistamme, sanakokeistamme, kieliopista ja sen sellaisesta, mutta lopetettuani kertomukseni rouva opettaja totesi: "Kummallista. Me teemme tavallisesti noita asioita vieraiden kielten tunneilla." Hän ei ollut tajunnut, että meille saksa ei ole äidinkieli.