Kävipä eräänä päivänä tällä viikolla sillä tavalla, että päätin olevani kyllästynyt omaan kouluuni ja kaipaavani vaihtelua. Niinpä soitin eräälle samassa kylässä asustavalle ystävälle ja kysyin, onnistuisiko, jos matkaisin keskiviikkona oman kouluni sijasta hänen kouluunsa Graziin. Ystävä ilahtui kovasti ja lupasi tavata minut seuraavana aamuna juna-asemalla kello 6.45 (eli varttia normaalia aiemmin!).

Seuraavana päivänä löysinkin sitten itseni aivan toisesta koulusta, kuin siitä, johon olin tottunut. Tämä uusi koulu oli enemmänkin sellainen, johon oman kouluni oppilaat menevät, kun eivät enää pärjää sen kovassa tahdissa. Siitä huolimatta vierailemani koulu oli uskomattoman lämminhenkinen. Ihmiset olivat minusta jotenkin kauhean innoissaan, ja pääsin mukaan koulukuvaankin, joka sattumoisin otettiin juuri sinä päivänä, kun minä olin paikalla. Päivän ensimmäisen tunnin keskustelin opettajan kanssa suomalaisesta koulujärjestelmästä ja englannintunnilla pääsin kertomaan stereotypioistani itävaltalaisia kohtaan (mikä oli suhteellisen hankalaa, sillä ennen tänne tuloani tiesin Itävallasta vain sen, että siellä on paljon vuoria...). Mutta päivän kiintoisin keskustelu oli ehdottomasti pojan kanssa, joka oli hirmuisen kiinnostunut mielipiteestäni ruotsalaisesta nuuskasta.

Saman päivän iltana koin vielä toisenkin seikkailun, kun lähdin partioon. Paikallisen partioryhmän kolo oli valtavan iso (mutta jäätävän kylmä...) ja kummallista oli, että myös minun ikäiseni muodostivat yhden ryhmän, jolla oli omat johtajat. Rehellisesti sanottuna eilinen kokous ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen, sillä ruodimme pitkällisesti projektien toteuttamisperiaatteita. Sen jälkeen keksimme ryhmälle säännöt, minkä yhteydessä keskustelimme myös pitkällisesti siitä, milloin partiossa saa juoda alkoholia. Päädyimme siihen, että pienen kaljan saa juoda pitkän ja kuivan palaverin päätteeksi, jos kello on yli puoli yhdeksän ja kaikki läsnäolijat kannattavat ajatusta.

Lisäksi tapasin virolaisen vaihto-oppilastytön, joka oli jotenkin kauhean lannistuneen oloinen. Hän halusi puhua kanssani viroa, joten puhuin hänelle suomea. Kovaäänisen ja hitaan keskustelumme jälkeen hän oli jo piristyneempi.