Nyt täytyy myöntää, että en tiedä yhtään, mistä kirjoittaa. Mitään ei ole tapahtunut! Siis ei kertakaikkiaan yhtään mitään! (Lukijaa houkutteleva tapa aloittaa, eikö vain?) Menen kouluun, olen koulussa, tulen koulusta, syön lounasta ja teen loppuillan Evan kanssa läksyjä. Saatan käydä lenkillä. Hämmentävää, miten elämä täällä on muuttunut niin tavalliseksi kuin kotona konsanaan, että voin ihan rehellisesti sanoa, että minulle kuuluu hyvää, mutta ei ollenkaan mitään erikoista. Tiedän jo, miten kaikki toimii; milloin junat kulkevat, millä bussilla pääsee minnekin, kenen opettajan läksyt voi hätätilanteessa jättää tekemättä ja niin edelleen. Mutta esimerkiksi mitään uusia kulttuurien kohtaamisesta syntyviä oivalluksia en tähän hätään ole saanut.

En kuitenkaan olisi oma itseni, jollen saisi olemattomistakin asioista sepustusta aikaiseksi. Voin esimerkiksi kertoa, että syksy on vihdoin saapunut. Ei siis sellainen loskasää, joka Suomessa tähän aikaan normaalisti vallitsee, vaan sellainen ihan oikea, värikäs syksy, jollaista aina kaikissa kirjoissa syksyksi kuvaillaan. Aamuisin on sumuista ja kylmää (ja kaikki valittavat kamalaa pimeyttä, vaikka aurinko nousee jo puoli kahdeksan aikaan...) ja päivisin ilma on raikas ja vuorenrinteet loistavat punaisina, keltaisina ja vihreinä. Ruska on täydellinen!

Lisäksi viime viikonloppua ilahdutti erään mainion Ainon ilmaantuminen meitä tervehtimään. Muassaan hän toi   tuoreen Hesarin, Fazerin suklaata ja Pandan lakuja, mikä oli virkistävä suomalainen tuulahdus ja sitten me pääsimme toimimaan turistikierroksen pääoppaina, mikä oli sekin hauskaa, kun huomasi, kuinka hyvin oli tuon pikkukaupungin jo oppinut tuntemaan.

Ja mitähän vielä? Saksan kieli muuttuu päivä päivältä helpommaksi (vaikka täytyy tosin myöntää, että aamuisin ja urheillessa sanat puuroutuvat herkästi...) ja silloin tällöin eksyy joukkoon jokunen murresanakin. Ylpeä olen siitä, että olen lukenut saksantunnille urheasti muiden mukana saksankielistä kirjaa, sillä oikeaa saksankielistä kirjaa en ole lukenut vielä koskaan!

Huomenna alkaa syysloma ja me suuntaamme ystäväporukalla Wieniin. Sen reissun jälkeen minulla on taatusti enemmän asiaa. Nyt menen nukkumaan. Oikein hyvää yötä!